Ennen lähtöä

Hei!

Olen Mari Sihvonen, kolmannen vuoden restonomiopiskelija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja olen viiden päivän päästä lähdössä suorittamaan osan opinnoistani Amsterdamiin. Opiskelen siellä Hogeschool van Amsterdamissa (eli siis Amsterdam University of Applied Sciences) ohjelmassa nimeltä Creating Food Consepts in Europe, jonka laajuus on 30 opintopistettä.

Amsterdamissa olisi tarkoitus olla 5,5 kuukautta, joka on pisin aika, jonka olen koskaan ollut poissa Suomesta, kotoa ja läheisistä. Toki olen asunut yksin kohta kaksi vuotta (jos ei kesiä oteta huomioon) Seinäjoella, joka on toisella puolen Suomea kuin synnyinkotini, mutta silloinkaan en ole ollut kuukautta pidempää aikaa käymättä moikkaamassa vanhempiani. Lähtö tapahtuu siis nyt elokuun puolessa välissä ja paluu on tammikuun lopussa tai helmikuun alussa, miltä tilanne nyt näyttääkään.

Asiat alkaa olla hyvin hallinnassa sekä Suomen että Amsterdamin päässä. Mulla on asunto (13 hengen soluasunto omalla makuuhuoneella ja kylppärillä), lentoliput ostettu aikaa sitten, matkavakuutus sekä koulun osalta paperit kunnossa. Paljon kaikenlaista on ollut hoidettavana matkustusilmoituksesta ja ilmoituksista Kelalle niin asunnon irtisanomiseen Seinäjoella ja auton seisontavakuutukseen laittamiseen. Ajattelinkin että tämä eka teksti voisi käsitellä niitä kaikkia asioita, mitä on pitänyt tehdä ja hoitaa, että ollaan tässä tilanteessa, jossa odotan vain että ei olisi liian aikaista alkaa pakata laukkuja.

Ensinnäkin kaikki alkoi viime syyskuussa, kun päätin mennä juttelemaan KV-koordinaattorin kanssa vaihtoon lähdöstä. Koko ensimmäisen vuoden haaveilin ja punnitsin vaihtoehtoja, että koska kannattaisi lähteä ja uskallanko lähteä. Viime kesänä sitten päätin, että syksyllä menen juttelemaan opettajan kanssa ja seuraavana syksyllä olen lähdössä, ja niinhän mä olenkin. Olin jo etukäteen tutustunut Amsterdamin kouluun ja Creating Food Consepts in Europe ohjelmaan ja se alkoi kiinnostaa. Niinpä päätimme opettajani kanssa, että sinne haen. Matkassa oli kuitenkin yksi mutta ja se oli IELTS-kokeet.

IELTS eli International English Language Testing System on maailmanlaajuinen kielitesti, jota maailman huipuimmat korkeakoulut kuten Harvardit ja Oxfordit vaativat. Myös Hogeschool van Amsterdam eli HvA vaati vaihto-opiskelijoiltaan testien suorittamista vähintään 6.0 pistemäärällä. Niinpä alkoi syksyn mittainen treenaaminen. Netflixin sarjoista ja leffoista poistui tekstitykset, kirjastosta kävin lainaamassa harjoituskirjan ja kämpillä rupesin juttelemaan itsekseni englanniksi. Treenaamisen lisäksi seurasi stressi, koska kokeet ei ollut todellakaan mitkään ilmaiset, joten niiden uudelleen tekeminen olisi tullut opiskelijabudjetille turhan kalliiksi. Joulukuun 17. päivä kävin tekemässä koko päivän kestävät testit, joissa testattiin kuuntelua, luetun ymmärtämistä, kirjoittamista ja puhumista. Testi suoritettiin Helsingissä, joten aloitin joululomani Hesan reissulla.

Treenaaminen tuotti tulosta ja 7.0 kokonaisarvosanan kanssa pääsin aloittamaan hakuprosessin, joka ei onneksi ollut kamala. Hioin CV:ni viimeisen päälle kuntoon, kirjoitin motivaatiokirjeen, jossa kerroin miksi juuri minut pitäisi valita ja miksi halusin juuri tuohon kouluun ja tuohon ohjelmaan. Sitten täytin sähköisen hakemuksen, johon liitin CV:n ja motivaatiokirjeen ja jäin odottelemaan vastausta.

Vastaus olisi pitänyt tulla vasta toukokuun puolessa välissä, mutta sain tiedon jo maaliskuussa, kun sähköpostiini kolahti hyväksymiskirje. Sitten alkoi Learning Agreements ja Erasmus apurahan paperien täyttö. LA on siis suunnitelma siitä, mitkä kurssit ja opintojaksot aion hyväksilukea Suomen opintoihin. Kun paperit oli täytetty, vein ne kv-toimistolle ja jäin odottamaan, että minulle lähetetään linkki OLS-kielitestiin, joka on pakollinen testi Erasmus apurahaa hakevalle. Testin tulos ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, saanko apurahaa vai en, vaan se on lähinnä sellainen muodollisuus, josta näkee miten kielitaito kehittyy vaihtojakson aikana.

Näiden jälkeen alkoi sitten käytännön asioiden hoitaminen. Asunto järjestyi koulun kautta ja muutenkin Amsterdamin päästä on tullut paljon tietoa ja sekä koulun että asunnonjärjestäjän nettisivut on ollut kattavat. Tietenkin piti hoitaa vakuutukset kuntoon, sillä aikaisempi vakuutukseni kattoi vain korkeintaan kolmen kuukauden ulkomailla oloajan ja nyt olen melkein puoli vuotta. Sitten toki piti huolehtia rokotuksista, vaikka Amsterdamiin ja Alankomaihin ei suoranaisesti ole mitään suositeltuja rokotuksia. Jäykkäkouristusrokotuksen uusiminen olisi ollut ajankohtaista syksyllä joten sen hoidin pois alta ja samalla otin myös Hepatiitti A&B-yhdistelmärokotteen, koska tarkoituksena on matkustella vielä tulevaisuudessa.

Suosittelen vaihtoonlähtijöitä käymään myös hammaslääkärissä tarkastamassa onko reikiä yms muuta tarvetta hampaiden korjaukselle. Itse en olisi mennyt (mitä olisin katunut), jos viisaudenhampaani ei olisi alkanut oireilla kesäkuussa, joten onneksi nyt minulla on hampaatkin kunnossa. Samoin, jos on mitään vaivaa tms, kannattaa käydä tarkastamassa lääkärillä että kaikki on kunnossa. Itse en ole sitä tehnyt, koska en ole kokenut tarpeelliseksi, kun mikään ei ole vaivannut. En kuitenkaan tiedä olisiko pitänyt, mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Viisumia tai oleskelulupaa minun ei tarvitse hankkia, mutta Amsterdamissa minun täytyy rekisteröityä kaupungintalolle. Sen hoidan kuitenkin vasta saavuttuani. Lisäksi olen tehnyt väliaikaisen muuttoilmoituksen sekä postille että maistraatille sekä matkustusilmoituksen ulkoasiainministeriölle. Ja tottakai Kelalle on pitänyt ilmoittaa muutoksista, että osaavat laskea mulle opintotuen oikeiden tietojen perusteella. Seinäjoen kämpän irtisanoin jo keväällä, sillä olin kesätöissä muualla ja auton laitan seisontavakuutukseen juuri ennen kuin lähden.

Sitten on tietysti pitänyt tarkistaa puhelinliittymän riittävyys ja vaihtaa se kannattavampaan ja edullisempaan liittymään. Vanhanaikaisena ihmisenä laskut on minulle tullut paperisina, mutta nyt nekin on täytynyt vaihtaa e-laskuiksi, jotta niiden maksaminen helpottuu kun olen ulkomailla.

Paljon kaikkea olen nyt kesän aikana hoitanut enkä tiedä muistinko mainita kaikkea, mutta hommaa on riittänyt. Ja ei kannata pelästyä tätä työnmäärää, uskon todellakin että kun pääsen sinne ja toivun kulttuurishokista, kaikki on vähintäänkin tuplasti näiden paperihommien ym. arvoista!